Nullarborin ylittäminen - miltä se todella tuntuu?

Nullarborin tasanko, jossa on Australian pisin suora tie, on jotain, mistä opit peruskoulun maantiedossa ja joka on kuuluisa australialaisessa kansanperinteessä. Koululaisena kuvittelin sen olevan jotain suurten hiekkadyynien ja tuhansien kilometrien mittaisen sivilisaation puutteen välillä sijaitsevaa sekoitusta Great Sandy Desertistä ja Saharasta. Nyt kun olemme itse ylittäneet Nullarborin, tiedämme, että lapsuuden kuvitelmani olivat hyvin erilaisia kuin todellisuus.

Lähtien Länsi-Australian puolelta Nullarborin ylitys alkaa Norsemanista, joka sijaitsee noin 200 kilometriä Esperancen pohjoispuolella, ja päättyy Cedunaan Etelä-Australiassa. Kaksi paikkaa erottaa noin 1200 kilometriä, ja koko matka on asfaltitietä, ja matkalla on sarja tienvarakauppoja polttoaineeseen. Useimmista kahdeksasta tienvarakaupasta löytyy majoitusta, kuorma-autoliikenteen ruokaa ja joitakin perusruokatarvikkeita, ja joillakin on myös täysipalveluravintoloita ja baareja. Ei siis juuri supereristä autiomaan matkustamista, mutta silti riittävän kaukana, että vaatii jotain suunnittelua ennen lähtöä.

Entä mitä Nullarbor on todella? Maisema on vaihtelevampi kuin odotin, vaikka poikkeuksena Bightin kallioista, se ei ole kaunein maisema.

Matkan ensimmäinen päivä vei meidät ajamaan Norsemanista ilmaiseen leirintäalueeseen Balladonian jälkeen "Arid Desert Woodlandin" läpi, joka on yksi maailman vanhimmista ja tiheimpistä metsistä. Se näyttää paljon tiheältä pensaikolta, jossa on pieniä puita ja paljon aluskasvillisuutta. Pysähdyimme lyhyesti Balladonian tienvarakauppaan polttoaineeseen ja kuumia perunoita ja rakastimme näkemään Skylabin avaruusjätettä katolla. "90 Mile Straight" alkaa Balladonian ympäristössä ja vaikka suunnittelin perhekuvaa merkkin edessä, se oli meillä ennen kuin huomasimme sen, ja ohitimme merkkin kykenemättä pysähtymään. Onneksi on yksi molemmissa päissä suoralla.

Toinen päivä näytti meidän päättyvän 90 Mile Straightin, nopealla valokuvapysähdyksellä merkille ja sitten ensimmäiseen mutkaan pitkään aikaan. Caigunassa on puhallusreikä, mutta koska taistelimme 50 km/h päähän tuulta ja olimme jo erittäin hitaalla vauhdilla, emme pysähtyneet. Ohitimme myös suoraan Cocklebiddyn ohi, ohittaen Chapel Rock -muodostuman, Eyre Bird Observatoryn ja Baxter Cliffsin, koska tuuli oli vain liian kauhea.

Maisema muuttui tiheästä pensaikosta avoimpiin heathiin, vaikka olimme edelleen kulkemassa suurempien puiden läpi. Kun hidas ajelu jatkui, maaseutu tuntui erittäin tasaiselta ja hieman yksitoikkoiselta, ja lapsemme antoivat sille nimen “Nullaboring Plain”.

Oletin, että ajamme tasaisella tasangolla merenpinnan tasolla, mutta kun saavuimme Madura Passiin, huomasin olevani väärässä. Tämä sola, joka sijaitsee muutaman kilometrin itään Madura roadhousesta, sijaitsee jyrkänteellä, josta on hienot näkymät Roe Plainille kohti Southern Oceania.

Roe Plain on laaja, tasainen, matalalla kasvavilla kasveilla ja näyttää siltä, miltä kuvittelen Afrikan savannin näyttävän. Solan huipulla on lepopaikka, joka on täydellinen valokuville. Leirimme yöllä ilmaiseksi leirintäalueella Roe Plainilla ja yllätyimme löytäessämme paljon merikotiloita leirintäpaikoilla. Näyttää siltä, että tämä tasanko oli kerran osa merenpohjaa.

Ilmainen leirintäalue oli WA:n hallituksen tarjoama, jossa oli paljon tilaa, paljon piknikpöytiä ja parhaiten wc:t (pitkä putki). Olimme vaikuttuneita siitä, kuinka monta lepopaikkaa oli tarjolla matkan varrella. Kaikilla ei ollut wc:tä, mutta jos olet itsenäinen, ei varmasti ole pulaa paikoista leiriytymiseen tai kuppia varten pysähtymiseen.

Kolmas päivä tuuli päätti lopulta olla meille ystävällinen ja kääntyi 180 astetta, nyt työntäen meitä eteenpäin. The Roe tasanko päättyy, kun kuljet Mundrabillan läpi ja jatkat Eucla-solan kautta takaisin jyrkänteelle. Tankkasimme Euclassa, joka on viimeinen kaupunki WA:n puolella WA/SA-rajalla.

Tieasema on mukava hotelli/motelli, asuntovaunupuisto, museo ja leikkipuisto. Lapset rakastivat “vanhaa koulua” leikkipuistoa metalliliukumäellä ja keinulla sekä Leeuwin Valasta, joka on suuri betonivalas, jonka rahoitti Albany:n matkailuneuvosto. The Eucla Telegraph -aseman rauniot ovat myös lyhyen matkan päässä tieasemasta.

Seuraava pysähdys oli rajakylä. Rajalla on tiukka karanteenitarkastus, kun kuljet WA:han. Karanteenivirkailijat tarkastavat auton, jääkaapit ja kaapit tuoreista hedelmistä ja vihanneksista sekä muista tuotteista, kuten hunajasta. Tarkista asianmukainen hallituksen verkkosivu karanteenirajoitusten tiedoista. SA:han kuljetessa sinua ei tarkasteta rajalla, ensimmäinen SA:n karanteenipiste on Cedunassa.

Pysähdyimme Border village -tieasemalla ja otimme tilaisuuden valokuvata jättiläisvegemite-kangurua. Ei jokaisena päivänä näe niitä!

Ajatessasi eteenpäin Etelä-Australiaan saat ensimmäisen mahdollisuutesi katsoa Great Australian Bightin kallioita. On useita merkittyjä valokuvapaikkoja – autopaikoilla – kallioiden näkymistä varten. Kalliot ovat todella upeita ja kaikki, mitä toivoin niiden olevan. Ensimmäisessä valokuvapaikassamme ei ollut esteitä ja emme voineet mennä liian lähelle reunaa, sillä tuulet olivat vielä niin voimakkaita, että ajattelin joutuvani puhaltamaan yli. Näkymä oli hämmästyttävä!

Meidän toinen kallion pysähdyspaikka oli aidattu kävelytie ulos niemelle lisää hienoja valokuvia varten. Tuulen voimakkuuden ja kallion syrjäytymisen vuoksi olimme iloisia, että aidat olivat paikallaan.

Suunnitelmamme oli leiriytyä kallioille yöksi. Se oli toiveiden listalla ja jotain, johon olimme odottaneet. Olemme kaikki nähneet valokuvia ihmisistä, jotka ovat tehneet sen, ja se näyttää mahtavalta, mutta tuulen ollessa niin voimakas ja sää kylmä ja epämiellyttävä, päätimme, että se ei olisi hyvä valinta. Jatkoimme matkaaan toivossa löytävämme suojaavan leiripaikan yöksi, mikä oli helpompaa sanoa kuin tehdä.

Myöhään päivällä törmäsimme Head of Bight -valasnäkymäkeskuksen poikkeukseen. Keskuksen ylläpitää Aboriginal Lands Trust ja se sijaitsee Bundan kallioilla, joista on hyvät näkymät Bightiin ja, tärkeämpää, paljon valasnäkymistä. Alue on lisääntymispaikka Southern Right Whalesille (toukokuu – lokakuu) ja keskus takaa, että näet valaan, jos käy huippukaudella kesäkuusta elokuuhun.

Jatkaessamme suojaavan leiripaikan etsimistä kuljimme Treeless Plainin läpi, joka on alue ilman yhtään puita Nullarborin tienhuoltoaseman lähellä, kattava Head of Bight -poikkeus ja jatkuu noin 20 kilometrin päähän. Löysimme lopulta toisen lepopaikan 222 kilometrin paalussa Yalatan lähellä, hyvinkin suojaavaa, paljon puita, mutta riittävästi tilaa.

Meidän viimeinen päivä Nullarborin ylittämisessä näki meidät tankkaamassa Nundroossa, joka väittää olevansa Australian wombattien pääkaupunki, ohittamassa Fowlers Bayn ja Mexican Hat Headin poikkeuksen sekä pysähtymässä Penongissa lounasta varten kaupunginpuistossa. Penongissa on Australian suurin tuulimylly ja siellä on hyvä ulkoilmatuulimyllymuseo.

Penongissa on myös tunnettu surf-ranta Cactus Beach. Cameron, joka oli nuorempana innokas surffaaja, päätti, että 20 kilometrin pölytien ajelu rantaan oli sen arvoista. Matka oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli paljon hiekkadyynejä ja suolajärviä, joista osa oli jopa vaaleanpunaisia.

Rannan lähellä on yksinkertainen leirintäalue, joka on suosittu paikka innokkaiden surffaajien keskuudessa. Surffi ei ollut tuolla päivänä kovin hyvä, mutta se oli silti hieno paikka nähdä. Palatessamme asfalttitielle jatkoimme matkaa Cedunaan ja Nullarbor-seikkailumme loppuun, toinen listallamme oleva kohde valmis.

Vaikka matka on pitkä, on paljon mielenkiintoisia paikkoja ja myös outoja asioita, joita kannattaa pitää silmällä matkan aikana. Suosikkimme olivat:

• The Nullarbor Links – maailman pisin golfkenttä.

Se on 18-reikäinen golfkenttä, joka alkaa Kalgoorliesta ja päättyy Cedunaan. Reikillä on mielenkiintoisia nimiä ja monet tee-alueet ovat tienvarren asemia.

• Koristellut puut

Todellisen outback-australialaisen perinteen mukaan tien varrella on erityisiä puita, jotka on koristeltu tietyn teeman mukaan. Etsi Teddy Bear Trees, Tea Cup Tree, CD-puu, Bra Tree, Underwear Tree ja Cooking Pot Tree. Matkailijat ovat tervetulleita lisäämään omia esineitä puisiin. Useimmat niistä on lueteltu wikicampsissa.

• Eläinvaroitukset

Tien varrella on erilaisia eläinvaroitustauluja. Suosikkimme oli kamelin, Wombat and Kangaroo -merkki.

• RFDS:n hätälaskupaikat

Osia tien varrella on varattu RFDS:n hätälaskupaikoiksi. Siellä on merkkejä ja tien merkintöjä, jotka kertovat missä ne ovat. Sinun ei saa pysähtyä näillä alueilla.

Risteäminen Nullarborin tasangoilla on seikkailu itsessään ja ehdottomasti arvoinen tekemistä. Se on jotain, mitä tekisimme uudelleen, vaikka ehkä valaan tarkkailukaudella ja ilman tuulta ensi kerralla.

Haluatko helposti löytää leirintäalueita ja nähtävyyksiä Nullarborin varrelta? Lataa ilmainen CamperMate-sovellus